Kustannukset voivat kiinnnostaa?

Hinnat ovat yhteishintoja kolmelta hengeltä ja ovat suuntaa-antavia, koska ne vaihtuvat koko ajan:
Lento Helsinki-New York-Helsinki    2000
Lento Los Angeles- New York           500
Auto                                                 2000
Bensat                                                600
Hotellit                                              3400
Pakolliset kulut yhteensä                n. 8500

Jos haluaa pysyä hengissä, pitää lisätä ruokakulut, jotka ovat suomalaista tasoa.
Muut huvitukset, kuten kansallispuistot, huvipuistot, museot ja nähtävyydet eivät ole aina ilmaisia.

Se on loppu nyt! Viimeinen päivitys.

 Aku Ankkoja oli tullut niin paljon loman aikana, etten mitenkään ehtinyt päivittämään tilannetta aikaisemmin.

Viimeinen päivä Isossa Omenassa  alkoi laukkujen pakkauksella. Laukut jätettiin hotellin huomaan ja poistuimme metrolla vielä hetkeksi Manhattanille. Hotellin poju lupasi hankkia meille taksin lentokenttäkyytiin, kun palaisimme hotelliin. Palattuamme kaupunkiretkeltä, jolla luottokortit eivät aina suostuneet yhteistyöhön jenkkien vanhakantaisen, suoraan sanottuna antiikkisen järjestelmän vuoksi, oli taalat vähissä. "Taksi", jonka hotellin poitsu tilasi, oli virallinen vuokra-auto, mutta ei taksi. Keltaisissa takseissa, jotka saa kiinni vain lennosta,  luottokortin pitää lakisääteisesti kelvata, mutta ei näin ei ole vuokra-autoissa. Opeteltiin taas jotain uutta. Vain käteinen kelpasi tilattuun kyytiin, mutta meillä ei ollut sitä riittävästi. Väänneltiin ja käänneltiin kuskin, respan pojun ja meidän kesken, miten homma jatkuu. Lennolle pitäisi ehtiä ja keltaiset taksit menivät lujaa viereistä tietä ohi.
Lopputuloksena neuvottelulle pakattiin laukut ja ihmiset kyytiin ja lähdimme etsimään pankkiautomaattia. Jospa sieltä saisi käteistä?  Automaatti löytyi ja jännitys alkoi nousta huippulukemiin! Jos jenkkiläinen pankkiautomaatti toimii EU-kortilla, niin mitä tunnisteita se haluaa? Vaihtoehtoina matkan tässä vaiheessa oli ollut postinumero tai ei mitään. Tai kortti ei kelpaa lainkaan. Sirukortit ovat vasta kenties sadan vuoden päästä tulossa paperisen sekin rinnalle maksuvälineenä. Automaatti kysyy ensin zippiä, postinumeroa. Ei toimi. Kylmä hiki otsalla näppäilen kortin oikean tunnusluvun ja se toimii! Kuljettajakin näytti helpottuneelta ja iloiselta, kun heiluttelin seteliä ilmassa autoon palatessani. Siitä lähtien kaikki toimi hienosti: Taksista terminaaliin, lähtöselvitys ilman ruuhkaa, viimeiset taalat viskipaukkuun, koneeseen, elokuvia, ruokaa, elokuvia, välipalaa, saapuminen Helsinkiin, Aleksi ja C6 odottamassa, mukava kyyti kotiin, ruisleipää, metvurstia, cappuchinoa ja nukkumaan.
Taakse jäivät 45 päivää,  n. 22000 lentokilometriä, n.10000 autokilometriä, joista 9200 USA:ssa, 15 osavaltioita, 46/50 bongattua osavaltioiden rekisterikilpeä, yksi blues-keikka Mariposassa, pitkä matka Route 66:sta,  n. 30 hotellia, paljon luonnonkauneutta/ komeutta ja museoita.
Happy end hengissä kotiin. Voisi kuvitella, että jossain vaiheesssa olisi jotakuta matkalaista alkanut tympimään jatkuva matkustaminen, paikanvaihto ja keskinäinen seura. Näin ei kuitenkaan käynyt ja matka oli mukava loppuun saakka.
Hyvässä seurassa on hyvä matkustaa. Kiitos Elias ja Tarja!

Kaikenlaisia pyöräilijöitä näkee Central Parkissa...

Elias ja kaupungin kirjaston leijonapatsas

USA:n valtion velka reaaliajassa. Numerot juoksevat sukkelasti ylöspäin.

Loppu lähestyy!

Venice

Perjantaina 18.10 lähdimme pojan kanssa viemään rouvaa Venice nimiseen rantakaupunkiin, ei suinkaan shoppailemaan (vain yksi vaate tarttui matkaan), vaan katselemaan katutaiteilijoita, skeittaajia, sekä muuta elämää rannalla ja rantakaduilla. Matkalla sinne poikkesimme Chevrolet-kauppaan, missä liikkeen kotisivujen mukaan piti olla Corvette C7. Yllätys oli suuri, kun hopeanharmaa karkki oli paikalla. Myyjät hymyilivät hieman vinosti innolleni kurkistella auton alle. Samantyyppinen alustarakenne tuossa näkyi olevan kuin C5-C6-malleissa. Muutama fanikuva tuosta piti ottaa. Jätettyämme rouvan Veniceen ajoimme pojan kanssa parikymmentä kilometriä sisämaahan päin Kalifornian tiedekeskukseen http://www.californiasciencecenter.org/. Paikka oli etenkin pojan mielestä perin mielenkiintoinen ja siellä käyttämämme kolme tuntia oli aivan liian lyhyt aika. Lähinnä läpi kävelyksi tuo meni.
Vaimon noutaminen rannalta meni hiukan pitkäksi ruuhkan vuoksi. Rannalta hotelliin paluun kolme ensimmäistä kilometriä vei aikaa 45 minuuttia.        
Lauantaina päivä kului New Yorkiin siirtymiseen. Auto palautus vuokraamoon sujui hienosti: ajettiin opasteiden mukaan autioita katuja palautuspaikkaan ja yllätys oli suuri päästyämme alueelle sisään. Siellä oli melkoinen kuhina ja autoja jonossa. Homma sujui sujuvasti, luovutus oli ohi muutamassa minuutissa ja sain vastaanottajan käsikapulasta tulosteen tapahtumasta. Mittariin keräsimme kuuden viikon aikana 5700 mailia, eli n. 9200 kilometriä. Laukkuja jouduimme kuljettamaan yli 20 metriä odottavaan linja-autoon, joka kyyditsi meidät suoraan terminaalimme ovelle. Lähtöselvitys sujui nopaeasti, joten minulle ja pojalle jäi aikaa pelailla. Rouva katseli kauppoja ja osti minulle lehden, jossa oli vertailu Corvette C7 vs. Porsche 911. Corvette voitti vertailun osin hintapisteiden vuoksi. Ymmärrettävää, koska lehti on amerikkalainen, suorituskyvyssä ja ajettavuudessa ei ole paljonkaan eroa.
Hinnassa sen sijaan on paljonkin eroa. Testattu Possu maksoi 140000 ja Vette 68000.
Lentomatka Los Angeles- New York, vajaa 4000 kilometriä ja viisi tuntia meni lukiessa ja elokuvia katsellessa.             
Sunnuntai 20.10 meni sujuvasti iltamyöhään saakka Manhattanilla. Vaimo ja poika menivät ensin Lion King-musikaaliin, joka oli pirun kallis, mutta kuulemma todella vaikuttava ja hieno esitys, sekä hintansa väärti. Minä jouduin tyytymään Intrepid meri-, ilma- ja avaruusmuseoon, joka on vanha lentotukialus, jossa on kaikenlaista mielenkiintoista, kuten itse alus, lentokoneita, elokuvaesityksiä ym. Samalla laiturilla on myös Concorde-lentokone ja ydinohjuksia kuljettanut sukellusvene. http://www.intrepidmuseum.org/ . Kävimme vielä kiertoajelulla, jolla näimme kaikenlaista mielenkiintoista.       
Maanantaina ajoimme jälleen metrolla Manhattanille, jossa hyppäsimme hetkeksi hop on/ hop off-bussiin. Hyppäsimme ulos lähellä Empire State Buildingia ja ajelimme ylös 86. kerrokseen. Sieltä oli paremmat näkymät, kuin oman talon katolta. Alas päästyämme kävelimme Grand Central Terminaalille, joka näytti ulospäin melko pieneltä pilvenpiirtäjien keskellä. Rakennus on kaunis ja sisältä suorastaan upea. Lisäksi siellä oli Iphone 5:n esittely, jossa oli muutamia kymmeniä puhelimia vapaasti räplättävänä. Hyppäsimme taas bussiin ja ajoimme lähelle keskuspuistoa ja otimme polkupyörät alle. Kurvailimme pyörillä keskuspuistossa ja yritimme vielä sen jälkeen ehtiä iltakierrokselle bussilla. Ei ihan onnistunut, joten palasin pojan kanssa hotelliin. Vaimo päätti ottaa kaiken irti bussilipusta jäi vielä odottamaan seuraava iltakierrosta, jolle pääsikin. Huomenna, tiistaina, lähtee lento kotiinpäin ja koneen pitäisi laskeutua Seutulaan keskiviikko aamuna.

Disneyland ja muuta mukavaa

Tiistaina 15.10 vietimme aamulla aikaa hotellin uima-altaalla ja velttoillen, kunnes lähdimme ajelemaan Simi Valleystä kohti Anaheimia. Matkalla poikkesimme Chevrolet-kauppaan, jossa piti olla uusi Corvette C7. Eipä ollutkaan, oli kuulemma myyty. Pettymykseni oli suuri ja näyttää pahasti siltä, että uuden Corveten näkeminen tältä reissulta jää, koska toisenkin Corvettea myyvän kaupan auto on "in transit", eli lähtenyt tehtaalta ja on kuljetuksessa. Corvetet kuljetetaan tehtaalta Volvon rekoissa, siis melkein suomalaisella autolla. Los Angelesin keskustassa pysähdyimme shoppailemaan ja rouva sai hankittua jotain ihanaa, en muista mitä. Hotellille saavuimme jo kolmen maissa, joten lähdimme käymään Honda Centerissä, jossa Anaheim Ducksit pelaavat kotiottelunsa, jollainen oli tiedossa seuraavana iltanakin. Center on melko ylpeä pytinki. Teemua ei

Lisää kuvateksti

näkynyt siellä, joten ajelimme ruokakaupan kautta hotelliin.

Keskiviikkona oli pojan kovasti odottama päivä. Söimme aamiaisen huoneessamme ja siirryimme ajoissa Disneylandiin. Porukkaa ja autoja oli liikkeellä paljon, mutta kaikki toimi sujuvasti ja rutiinilla. Turvatarkastus ennen puistoa oli aikaa vievin osuus. Pysäköintitalo on valtava ja siellä ohjataan ihmisvoimin autot tarkassa järjestyksessä ruutuun saakka. Kuljetukset parkkipaikan ja puiston välillä toimivat trameilla (vetoauto ja paljon vaunuja perässä). .
Disneyland: Vaikea kuvailla, koska kaikki on niin suurta, paitsi Prinsessa Ruususen linna. Jos vertailukohteeksi otetaan Linnanmäki ja käsinukke-esitys, niin Linnanmäki on käsinukke-esitys Disneylandiin nähden. Pääsimme n. 10.30 sisälle puistoon ja hulabaloo jatkui kaikenlaisten laitteiden ja aktiviteettien siivittämänä aina iltaseitsemältä alkaneeseen suureen paraatiin saakka. Disneylandista poistuimme heti paraatin jälkeen ja erityisen vaikutuksen minuun tekivät paraatin lisäksi hienosti toimivat järjestelyt poistuvan ihmismassan ohjaamisessa. Helppoa, kun osaa!
Tänään torstaina ajeltiin usean pikkukaupungin läpi Inglewoodiin hotelliimme. Matkalla pienempiä teitä pitkin oli erilaisia kaupunkeja, joiden rajat huomasi vain kyltistä. Elintasoerot näkyivät: joissain kaupungeissa oli röttelöitä ja roskia, rajan ylityksen jälkeen taas siistiä.  Varsinaista ohjelmaa ei ollut, joten kävimme viettämässä aikaa tosi hienossa automuseossa http://www.automobiledrivingmuseum.org/.
Pojankossi on kai saanut jo yliannostuksen automuseoista ja kiinnostus kohdistui lähinnä parkkimittareihin, joita oli paljon ja osa toimivia. Yhteen laitoimme sentin ja saimme 12 minuuttia parkkiaikaa. Parkkimittareita käytetään "pääsy kielletty" alueen narujen tolppina. Kielitaidottomana en ymmärtänyt kieltokylttejä, joten pääsin tutustumaan museon autoihin myös aitanarujen sisäpuolelta.
Monessa autossa oli virta-avain paikallaan ja ne olisivat varmaankin käynnistyneet, jos olisin uskaltanut yrittää. Syy moiseen vallattomuuteen kielletyllä alueella on se, että me olimme ainoat vieraat siellä.
Paluumatkalla piipahdimme katsomaan vanhoja lentokoneita ravintolan pihalla.
Inglewoodissa, lentokentän vieressä olemme New Yorkin lentoon saakka.
Impala on loikkinut  Ameriikan maalla tähän mennessä yli 9000 kilometriä.

Honda Center: Kuva keskitolpan PEILISSÄ on heijastuma altaan pohjalla oikella olevasta kuvasta.

Los Angeles, Hollywood ja Route 66 loppu

Simi Valleystä teimme sunnuntaina kierroksen Malibun kautta Santa Monicaan. Rannalla oli mukavat maisemat ja tuulista. Auton pysäköinti lähelle rantaa oli mission impossible, joten jätimme auton parkkiin Santa-Monican keskustaan kalliille parkkipaikalle. Kävimme kuvaamassa Route 66 läntisen päätepisteen ja hiippailimme vielä hiekkarannalla, mistä tullessa  nuhanenäinen poikamme väsähti täysin, joten palasimme ajoissa hotelliin elpymään. Maanantai 14.10 oli Hollywood-päivä. Aamulla ajoimme Hollywood Boulevardille ja aloitimme hurjapäisen shoppailun. Alle 200 metrin ja 20 minuutin päästä oli kassi täynnä. Mukaan lähti pennycollector-albumi, johon tulee sentin kolikoista prässäämämme matkamuistokolikot, kolme t-paitaa, muille California/ Hollywood-, minulle California F. B. I-paita, magneetteja ja Oscar-patsas. Ostoskassi jätettiin autoon ja syöksyimme päätä huimaaviin seikkailuihin. Aloitimme Hollywood-vahakabinetista, jossa oli kaikenlaista elokuviin liittyvää. Päivän tärkein tapahtuma seurasi kadulle palattuamme. Corvette C7 kaasutteli katua pitkin kohti itää. Hieno auto ja mahtavat soundit. Katubongaus on onnistunut siihen nähden, että autojen luovutus asiakkaille alkoi vasta 20.9.2013. Seuraava kohde oli Usko tai Älä-näyttely, jossa esiteltiin kaikenlaisia tolkuttomia, mutta mahdollisesti tosia juttuja. Lähdimme kävelemään pitkin Walk of Famea, jolta nousimme Hollywoodia kiertävään pikkubussiin. Kierroksen ensimmäinen kohde oli talo, jossa on kuvattu mm.  Pretty Womanin loppukohtaus. Sattumoisin automme oli pysäköitynä viereiselle parkkipaikalle, joka näkyy elokuvassa ja elokuva tuli yllätykseksemme telkkarista samana iltana. Sanoisin tuota melkoisen hyväksi osumaksi. Matka jatkui hurjapäisen ja suulaan kuskin kyydissä Hollywoodin kukkuloilla, josta oli näkymät mm. toisella kukkulalla olevan Hollywood-tekstin suuntaan. Olimme tosin käyneet bongaamassa ko. kyltin aiemmin lähempää. Sieltä jatkoimme Bel Airin kautta Beverly Hillsiin, jossa oli kaikemaailman kuuluisuksien nykyisiä ja entisiä taloja. Ehdottomasti parhaiten mieleeni jäi mutka, josta James Dean ajoi ulos kohtalokkain seurauksin. Hollywood Boulevardille palattuamme kävimme vielä Guinnesin ennätysjuttupaikassa. Usko tai Älä ja Guinnes eivät paljon toisistaan eronneet. Tulipahan käytyä. Koukattiin "kotimatkalla"pizza kyytiin ja päästiin ajoissa hotelliin.

Monterey- Simi Valley Highway ykköstä pitkin

Tyynenmeren rannalla kulkeva Highway 1 tuli tänään tutuksi noin viidensadan kilometrin osuudelta. http://fi.wikipedia.org/wiki/California_State_Route_1
 Hurjimmillaan se on korkealla vuoren seinällä sahaavaa serpentiiniä, joskus moottoritietä. Matkalla poikkesimme Big Surin aluella patikoimassa pikkuisella putouksella ja näköalapaikalla reilun kolmen kilometrin ja yli tunnin pituisen lenkin. Lähdettyämme uudestaan liikkeelle jouduimme jumiin nönnöttäjien taakse ja matka edistyi tunnin aikana 50 kilometriä. Ohituspaikkoja kapeassa rännissä ei juuri ollut. Santa Barbarassa söimme jäätelöt ja saavuimme pimeässä Simi Valleyssa olevaan hotelliimme.
Pari kuvaa tiestä ja mitä siellä voi tapahtua:

Maisemat lähes parhaimmillaan

Malliesimerkki väärän kuormauksen seurauksista. Ralliautoa kyyditessä itsellenikin oli käydä samoin 80-luvulla.

Las Vegas lähestyy...

To 10.10. ajettiin pojan kanssa 122 kilometriä Berkeleystä pohjoiseen Sacramentoon California State Railroad Museumiin.http://www.csrmf.org/  Vaimoni ei jostain syystä  lähtenyt matkaan, vaan meni outlet-kauppakeskukseen ostamaan kaikkea tarpeellista mm. moto guzzin? laukun ja viipyi siellä monta tuntia pidempään, kuin me pojat museoreissussa.Museo on hieno ja monipuolinen.Kierros alkoi 20- minuutin filmillä, joka kertoi rautateiden kehityksestä elokuvan keinoin. Esityksen jälkeen oli tarjolla opastettu kierros. Itse museoon on oikeasti panostettu; kalusto on hyvin entisöity ja tietoa on sanoin ja kuvin runsaasti.Ainoana puutteena on himmeä valaistus, minkä vuoksi kuvat eivät ilman salamaa onnistu ja toisaalta salama ei riitä antamaan riittävästi valoa.
Sacramentossa olisi ollut paljon muutakin mielenkiintoista, mutta halusimme kerrankin olla ajoissa hotellissa. Useimmiten päivät tahtovat venyä iltaseitsemään - kahdeksaan.

Yksi suurimmista höyryvetureista kautta aikojen

Poika saman veturin vieressä

Perjantaina matka jatkui rannikkoa alaspäin Montereyhyn. Kävimme ihmettelemässä isoa vettä ja vaimo ja poika onnistuivat kastelemaan itsensä rannan aalloissa. Satamakierroksen jälkeen palasimme hotelliin syömää makirullia, sushia ja muuta ruokaa. Ei tuo sushi niin erikoinen elämys ollut. Kaikkea pitää kokeilla jne. sanoi Mato Valtonen.