
Maanantaina 7.10 aamupalan jälkeen hiippailimme BART-asemalle (metro) ja ajoimme tovin lippuautomaattia ihmeteltyämme ja liput saatuamme kaupunkiin Powell St:n asemalle. Tarkoitus oli alunperin mennä Powell St:ltä Cable Carilla (jyrkkiä katuja kulkeva kaapelivetoinen vaunu) satamaan. Olimme hiukan hukassa jatkoyhteyden kanssa noustuamme kadulle väärältä puolelta. Osuimme kuitenkin satamaan menevään vanhaan raitiovaunuun. Satamassa menimme tietenkin turistirysään, joka on Pier39-nimellä kulkeva laituri

ja tehty nimenomaan turistien rahojen pyydystämistä varten. Mitään varsinaista näkemistä satamaan 1989 maanjäristyksen jälkeen rantautuneiden merileijonien lisäksi siellä ei ole. Jos tykkää toisista turisteista, rihkamasta ja ylihinnoittelusta, on paikka erinomainen.Vähän matkaa Golden Gate sillan suuntaan löytyy mekaniikkamuseo, johon sisäänpääsy on ilmaista. Sieltä löytyy vanhoja pelejä ja mekaanisia soittimia, ja muuta kolikoilla toimivaa ajanvietettä. Pojan kanssa pelattiin 60-luvun flipperillä 1458 pistettä. Vielä hiukan eteenpäin ja löytyy satamassa kelluvat maailmansodan (toisen)

aikaiset sukellusvene ja liberty-luokan kuljetusalus. Valitettavasti aikataulu ei mahdollistanut niissä käymistä. Kävelimme pitkin rantaa ja minua paleli pirusti. Merituuli ja lyhythihainen paita ja shortsit olivat väärä valinta. Turisti-infosta ottamani kaupungin kartta paidan alle levitettynä esti hypotermian. Löysimme Cable Carin lähtöpaikan ja pitkään jonotettuamme pääsimme sillä keskustan BART-asemalle. Matkalla “aluspaitani” herätti hiukan hilpeyttä kiinalaisessa tytössä. Melko hurjalta tuntuvaa hommaa oli jyrkkiä rinteitä ylös-alas ajelu vaunuvanhuksella. Kokemisen arvoinen juttu.
Tiistaina kurvailimme Napa Valleyn viinilaaksoon

joka on nimensä veroinen. Viiniviljelmiä ja tiloja oli toinen toisensa jälkeen. Maistelupaikkojakin oli tiheässä, mutta päätimme käydä vain Kendall-Jacksonin tilalla, jonka mainioon Cabernet Sauvignoniin olimme jo aiemmin tutustuneet.
Yllätys oli viinin hinta tilalla. Odotimme sen olevan edullista, mutta hinta oli suunnilleen sama, kuin esim. WalMartissa. Maistelu kattauksesta riippuen olisi maksanut 10-40 taalaa, joten jätimme sen väliin. Ajoimme vielä Armstrong Redwood State Parkiin missä on kuvan mukaisia puunjärkäleitä melkoinen määrä. Paluumatkalla kävimme kuvaamassa Golden Gate siltaa, koska siitä on niin vähän kuvia olemassa.

Aurinko ehti jo laskea, kun suunnistimme keskustan läpi hotelliimme. Tulin siihen tulokseen, että jos ajaisin San Franciskossa taksia, olisin ensimmäisen vuoron jälkeen valmis hoitoon. Pimeä kaupunki, tajuton automäärä ja väsymys yli 350km ajolenkin jälkeen teki hommasta mielenkiintoista. Happy end, hengissä hotelliin puoli kahdeksalta.
Keskiviikkona jälleen BARTilla kaupunkiin jo tutulle Powel St asemalle. Sieltä kävelimme suurin toivein raitiotien vieressä, lähes rannassa olevaan Railway Museumiin, joka ei ollutkaan varsinainen museo, vaan pienessä tilassa oli kuvia ja kertomuksia historiasta. Interaktiiviseltä näytöltä sai esiin

mielenkiintoisia juttuja ja kuvia 1906 maanjäristyksestä kaupungin ja raitioliikenteen osalta.
Rakas vaimoni onneksi muisti kaupungissa olevan toisenkin alan paikan, osin museon, Cable Car Barnin. Lisäksi hän kertoi nähneensä siellä päin hienon GM-myymälän. Koska tällä reissulla on tarkoitus ottaa yhteiskuva minusta Corvette C7:n kanssa , jaksoin minäkin tallustaa toisten mukana mäkiä ylös ja mäkiä alas. Cable Car Barn on tekniikan ihmisen näkökulmasta mahtava paikka. Kyseessä on kaikkien neljän kaapelivaununlinjan vetovaijereita liikuttava keskusasema. Isot

sähkömoottorit pyörittävät isoja keloja, joiden kautta kulkee kymmeniä kilometrejä pitkiä vaijereita, jotka ovat kiskojen välissä maan alla olevassa kanavassa. Melkoinen mekano! Ylhäällä oli myymälä ja muutama vaunu ja tekniikkaa nähtävissä. Jos jollakulla ei jostain kumman syystä ole tietoa Citroënin logon alkuperästä, löytyi täältäkin selventävä esimerkki, hammaspyörä. Kävelimme taas katuja ylös ja alas GM-kauppaa näkemättä BARTille saakka, jossa tiemme erosivat. Rouva jäi shoppailemaan ja minä tulin pojan kanssa hotelliin elpymään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti