Kohti Las Vegasia

 

Kirjoituskone oli varattu Grand Canyon-päivänä, joten täydennän puutteellisia tietoja nyt. Upeassa huoneistohotellissa Las Vegasissa, jossa olemme nyt, on hienot puitteet:  uima- ja porealtaita, vesiliukumäkiä, baareja ja valtava huoneisto kaikilla varusteilla ja silti hinta on alhaisempi kuin yksikään aikaisempi hotellihuone tällä reissulla. Kannattaa olla liikkeellä loma-ajan ulkopuolella ja ei viikonloppuna, niin saa majoittua murto-osalla normaalihinnoista. Maanantai-aamuna 30.9 ajelimme Grand Canyonille kyselemään  helikopterilentoja, koska ennakkovaraus ei netin kautta onnistunut. Homma hoitui sujuvasti ja yhdentoista jälkeen pääsimme kopterin kyytiin. Vaimolle olin luvannut synttärilennon jo keväällä ja nyt se toteutui. Rouva pääsi eteen pilotin viereen, minä ja poika takaritsille. Grand Canyon on nimensä veroinen!  Helikopterin likaiset ja itsekseen aukeilevat ikkuvat haittasivat kuvaamista, joten tallenteet ovat hiukan suttuisia.
Kanjoni on kuitenkin  mykistävä näky. Luonto on tehnyt uskomatonta työtä kaikkine portaineen, kerroksineen, torneineen ja eri väreineen. Kanjoni jatkui ja jatkui silmänkantamattomiin.
Lennon jälkeen ajoimme itään Desert View-näköalapaikalle n. 35km. Sieltä takaisin palatessa poikkesimme monella näköalapaikalla. Me pojat saimme jossain vaiheessa yliannostuksen Crand Canyonia, mutta vaimo ei olisi malttanut lähteä sieltä pois ennen auringonlaskua. Flagstaffiin menomatkaa suorempaa reittiä palatessamme näimme mäntymetsän ohella koivuja. Flaggstaffin hotellissa oli sauna, jonka seinällä oli kyltti: kuiva sähkösauna, ei saa heitellä vettä kiville, muuten tulee kuolema. Suomipoika ratkaisi ongelman lämmittämällä kiukaan kuumaksi ja pistämällä virrat sen jälkeen pois. Eikun kylpemään! Makiat löylyt ja hyvä hiki tuli, vaikkakin kylpyaika jäi lyhyeksi, koska saunassa ei ollut minkäänlaista ilmanvaihtoa, joten alkoi ilma loppumaan. Saunan jälkeen mentiin vielä uimaan pojan kanssa.
Tiistaina 1.10 matka jatkui kohti Las Vegasia alkumatkasta Seligmaniin vanhan Routen päälle tehtyä moottoritietä pitkin. Siellä siirryimme vanhalle Routelle, jota jatkoimme yli sata kilometriä Kingmaniin saakka. Matkan varrella oli mielenkiintoisia paikkoja mm. Huckberryssä pikkukauppa, jonka pihalta olisin halunnut

Lisää kuvateksti

pelastaa Fordin A-mallin, joka oli elämää nähnyt, mutta lähes täydellinen yksilö. Samassa pihassa oli myös hieno -57 Corvette, jonka “pelastamiseen” minun varani tuskin olisivat riittäneet. Kingmanissa  kävimme vielä museossa ja siellä Route 66:n ja meidän tiemme erosivat toistaiseksi. Toivottavasti vielä tapaamme reilun kahden viikon päästä Tyynenmeren rannalla… Matkalla Vegasiin kävimme vielä Hooverin -padolla, joka on melkoinen taidonnäyte ihmisiltä. Luonnon taidonnäytteet tällä matkalla  tähän mennessä kylläkin hakkaavat padon 6-0.
Maisemat muuttuvat koko ajan, joskus aivan yllättäen tasanko muuttuu vuoristoksi, värit vaihtuvat jne.
Tuuria oli matkassa, koska Obaman ja republikaanien valtataistelu terveydenhuollon uudistamisesta aiheutti valtiontalouden alasajon ja valtion ylläpitämien kansallispuistojen, museoiden ja muiden laitosten henkilökunnan lomautuksen.
Esimerkiksi Grand Canyon on nyt suljettu ja siellä olevien noin 750 telttailijan poistaminen alueelta on nyt menossa. Aikaa siihen on 48 tuntia.
Tänään, keskiviikkona, on ensimmäinen löhöloma-päivä, joka on vietetty  lähinnä uima-altaalla. Tähän saakka on jokainen päivä ollut täynnä ohjelmaa. Puolet reissusta on jo takana ja auton mittariin on tullut reilu 6000 kilometriä. Tänään autoa ei käynnistetty, vaan kaupassa käytiin KÄVELEMÄLLÄ, mikä täällä päin on todella harvinainen näky. (Muita vilkkaan tien ylittäjiä juosten ei näkynyt.)