Viimeinen päivä Isossa Omenassa alkoi laukkujen pakkauksella. Laukut jätettiin hotellin huomaan ja poistuimme metrolla vielä hetkeksi Manhattanille. Hotellin poju lupasi hankkia meille taksin lentokenttäkyytiin, kun palaisimme hotelliin. Palattuamme kaupunkiretkeltä, jolla luottokortit eivät aina suostuneet yhteistyöhön jenkkien vanhakantaisen, suoraan sanottuna antiikkisen järjestelmän vuoksi, oli taalat vähissä. "Taksi", jonka hotellin poitsu tilasi, oli virallinen vuokra-auto, mutta ei taksi. Keltaisissa takseissa, jotka saa kiinni vain lennosta, luottokortin pitää lakisääteisesti kelvata, mutta ei näin ei ole vuokra-autoissa. Opeteltiin taas jotain uutta. Vain käteinen kelpasi tilattuun kyytiin, mutta meillä ei ollut sitä riittävästi. Väänneltiin ja käänneltiin kuskin, respan pojun ja meidän kesken, miten homma jatkuu. Lennolle pitäisi ehtiä ja keltaiset taksit menivät lujaa viereistä tietä ohi.
Lopputuloksena neuvottelulle pakattiin laukut ja ihmiset kyytiin ja lähdimme etsimään pankkiautomaattia. Jospa sieltä saisi käteistä? Automaatti löytyi ja jännitys alkoi nousta huippulukemiin! Jos jenkkiläinen pankkiautomaatti toimii EU-kortilla, niin mitä tunnisteita se haluaa? Vaihtoehtoina matkan tässä vaiheessa oli ollut postinumero tai ei mitään. Tai kortti ei kelpaa lainkaan. Sirukortit ovat vasta kenties sadan vuoden päästä tulossa paperisen sekin rinnalle maksuvälineenä. Automaatti kysyy ensin zippiä, postinumeroa. Ei toimi. Kylmä hiki otsalla näppäilen kortin oikean tunnusluvun ja se toimii! Kuljettajakin näytti helpottuneelta ja iloiselta, kun heiluttelin seteliä ilmassa autoon palatessani. Siitä lähtien kaikki toimi hienosti: Taksista terminaaliin, lähtöselvitys ilman ruuhkaa, viimeiset taalat viskipaukkuun, koneeseen, elokuvia, ruokaa, elokuvia, välipalaa, saapuminen Helsinkiin, Aleksi ja C6 odottamassa, mukava kyyti kotiin, ruisleipää, metvurstia, cappuchinoa ja nukkumaan.
Taakse jäivät 45 päivää, n. 22000 lentokilometriä, n.10000 autokilometriä, joista 9200 USA:ssa, 15 osavaltioita, 46/50 bongattua osavaltioiden rekisterikilpeä, yksi blues-keikka Mariposassa, pitkä matka Route 66:sta, n. 30 hotellia, paljon luonnonkauneutta/ komeutta ja museoita.
Happy end hengissä kotiin. Voisi kuvitella, että jossain vaiheesssa olisi jotakuta matkalaista alkanut tympimään jatkuva matkustaminen, paikanvaihto ja keskinäinen seura. Näin ei kuitenkaan käynyt ja matka oli mukava loppuun saakka.
Hyvässä seurassa on hyvä matkustaa. Kiitos Elias ja Tarja!
 |
| Kaikenlaisia pyöräilijöitä näkee Central Parkissa... |
 |
| Elias ja kaupungin kirjaston leijonapatsas |
 |
| USA:n valtion velka reaaliajassa. Numerot juoksevat sukkelasti ylöspäin. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti