Disneyland ja muuta mukavaa

Tiistaina 15.10 vietimme aamulla aikaa hotellin uima-altaalla ja velttoillen, kunnes lähdimme ajelemaan Simi Valleystä kohti Anaheimia. Matkalla poikkesimme Chevrolet-kauppaan, jossa piti olla uusi Corvette C7. Eipä ollutkaan, oli kuulemma myyty. Pettymykseni oli suuri ja näyttää pahasti siltä, että uuden Corveten näkeminen tältä reissulta jää, koska toisenkin Corvettea myyvän kaupan auto on "in transit", eli lähtenyt tehtaalta ja on kuljetuksessa. Corvetet kuljetetaan tehtaalta Volvon rekoissa, siis melkein suomalaisella autolla. Los Angelesin keskustassa pysähdyimme shoppailemaan ja rouva sai hankittua jotain ihanaa, en muista mitä. Hotellille saavuimme jo kolmen maissa, joten lähdimme käymään Honda Centerissä, jossa Anaheim Ducksit pelaavat kotiottelunsa, jollainen oli tiedossa seuraavana iltanakin. Center on melko ylpeä pytinki. Teemua ei

Lisää kuvateksti

näkynyt siellä, joten ajelimme ruokakaupan kautta hotelliin.

Keskiviikkona oli pojan kovasti odottama päivä. Söimme aamiaisen huoneessamme ja siirryimme ajoissa Disneylandiin. Porukkaa ja autoja oli liikkeellä paljon, mutta kaikki toimi sujuvasti ja rutiinilla. Turvatarkastus ennen puistoa oli aikaa vievin osuus. Pysäköintitalo on valtava ja siellä ohjataan ihmisvoimin autot tarkassa järjestyksessä ruutuun saakka. Kuljetukset parkkipaikan ja puiston välillä toimivat trameilla (vetoauto ja paljon vaunuja perässä). .
Disneyland: Vaikea kuvailla, koska kaikki on niin suurta, paitsi Prinsessa Ruususen linna. Jos vertailukohteeksi otetaan Linnanmäki ja käsinukke-esitys, niin Linnanmäki on käsinukke-esitys Disneylandiin nähden. Pääsimme n. 10.30 sisälle puistoon ja hulabaloo jatkui kaikenlaisten laitteiden ja aktiviteettien siivittämänä aina iltaseitsemältä alkaneeseen suureen paraatiin saakka. Disneylandista poistuimme heti paraatin jälkeen ja erityisen vaikutuksen minuun tekivät paraatin lisäksi hienosti toimivat järjestelyt poistuvan ihmismassan ohjaamisessa. Helppoa, kun osaa!
Tänään torstaina ajeltiin usean pikkukaupungin läpi Inglewoodiin hotelliimme. Matkalla pienempiä teitä pitkin oli erilaisia kaupunkeja, joiden rajat huomasi vain kyltistä. Elintasoerot näkyivät: joissain kaupungeissa oli röttelöitä ja roskia, rajan ylityksen jälkeen taas siistiä.  Varsinaista ohjelmaa ei ollut, joten kävimme viettämässä aikaa tosi hienossa automuseossa http://www.automobiledrivingmuseum.org/.
Pojankossi on kai saanut jo yliannostuksen automuseoista ja kiinnostus kohdistui lähinnä parkkimittareihin, joita oli paljon ja osa toimivia. Yhteen laitoimme sentin ja saimme 12 minuuttia parkkiaikaa. Parkkimittareita käytetään "pääsy kielletty" alueen narujen tolppina. Kielitaidottomana en ymmärtänyt kieltokylttejä, joten pääsin tutustumaan museon autoihin myös aitanarujen sisäpuolelta.
Monessa autossa oli virta-avain paikallaan ja ne olisivat varmaankin käynnistyneet, jos olisin uskaltanut yrittää. Syy moiseen vallattomuuteen kielletyllä alueella on se, että me olimme ainoat vieraat siellä.
Paluumatkalla piipahdimme katsomaan vanhoja lentokoneita ravintolan pihalla.
Inglewoodissa, lentokentän vieressä olemme New Yorkin lentoon saakka.
Impala on loikkinut  Ameriikan maalla tähän mennessä yli 9000 kilometriä.

Honda Center: Kuva keskitolpan PEILISSÄ on heijastuma altaan pohjalla oikella olevasta kuvasta.